Kuvia alueesta

Amazonin sademetsää

Amazon-joki mutkittelee

Inkojen Maccu Picchu

Jättisaukko

Lähteet:

- Kuva 1 https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjs6x7jke5yl4tEMR6MMADLYkts_p_4cD0SMd7neIbVIBFNEasOZx_fFgdTpVF3E8GJ7z3xF69BZuZQJK-yrT7OdoDg5BpOsd4TdtkrFvH1uyZq2XgX44sHhMClSm8mYc3q7YWrYe4qlJE/s1600/amazon_rainforest_2.jpg, Luettu 5.12.2014
- Kuva 2 https://peda.net/kannonkoski/e-opin-oppikirjat/amerikka2/4-suvi/bs/kuvamappi/kuvia-brasiliasta/am:file/photo/e07c3618cc113ed0bdef92a649452d7f71414da1/ge_7_amazon_shutterstock_131442149.jpg, Luettu 5.12.2014
- Kuva 3 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/7/7e/Machu_Picchu_early_morning.JPG, Luettu 5.12.2014
- Kuva 4 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e2/Giantotter.jpg/250px-Giantotter.jpg, Luettu 5.12.2014

Valaistusvyöhykkeet

Etelä-Amerikka on pitkä maanosa ja ylettyy parille valaistusvyöhykkeelle. Se on siis trooppisella valaistusvyöhykkeellä ja keskileveyksillä. Trooppinen valaistusvyöhyke sijoittuu kääntöpiirien väliin. Se määritellään siten, että auringon pitää paistaa kahtena päivänä zeniitistä (suoraan katsojan yläpuolta). Suuri osa Brasiliaa kuuluu juuri trooppiselle valaistusvyöhykkeelle. Etelä-Amerikan eteläosat (Chile) ovat osa keskileveyksiä, niin kuin Suomikin, mutta vain eri puolella palloa.

Valaistusvyöhykkeet käytännössä

Lähteet:
Kuva http://fi.wikipedia.org/wiki/Valaistusvy%C3%B6hyke#mediaviewer/File:Valaistusvyohykkeet.png, luettu 5.12.2014

Eläimistö ja kasvillisuus

Etelä-Amerikka on erittäin monipuolinen maanosa ja sen kasvillisuus ja eläimistö ovat samanmoisia. Koska Etelä-Amerikasta löytyy kaikenlaista maastoa, siellä on myös erilaisia eläimiä sademetsien apinoista Andeilla eläviin vuoristovuohiin.

    Eläimistö Etelä-Amerikassa on liian varioivaa kuvailtavaksi. Ensinnäkin siellä on Amazonin sademetsä, jossa sijaitsee erittäin paljon eläinlaja kuten trooppisia lintuja, leopardeja, jaguaareja, trooppisia nisäkkäitä ja matelijoita. Myös koko muusta Etelä-Amerikan mantereesta on paljon erilaisia eläimiä, kuten savannien/aavikoiden eläimet ja Andien eläinpopulaatiot. Tietysti tässä pitää mainita kaikki merten ja jokien ja järvien eläimet, joita ovat esimerkiksi piranhat, caimaanit, krokotiilit ja vesistöjen nisäkkäät, kuten jättisaukko. 

    Kasvillisuus Etelä-Amerikassa on erittäin runsasata, kuten yllä mainittu eläimistökin. Heti aluksi on, pohjoisesta aloittaen, Amazonin sademetsä, joka on megalomaaninen ja sisältää erityisen paljon trooppisia kasveja. Kun siirrytään alaspäin, on vastassa aavikoita, aroa ja savannia, jossa vallitsee oma kasvillisuus kuten eläimistökin. Vielä kun ihan Etelä-Amerikan kärkeen päästään, niin saavumme Andeille, jossa kasvillisuus on paljon niukempaa.

Ilmasto

Etelä-Amerikalla on laaja alue jossa esiintyy monenlaisia ilmastotyyppejä. Ilmastotyyppeihin vaikuttaa monet asiat kuten tuulet, meriviirrat, etäisyys päiväntasaajalta, pinnanmuodot jne.

     Pohjoisessa on sademetsä ilmastoa eli siellä on erittäin kosteaa, kuumaa ja kasvillista. Tämä trooppinen sademetsä-alue johtuu siitä että se on lähellä päiväntasaajaa joka aiheuttaa myös kosteuden. Tämän lisäksi se ei ole kovin korkealla joka edesauttaa sen trooppisuutta.

     Sademetsistä etelään on savannia ja aroa. Savannit johtuvat suuremmasta etäisyydestä päiväntasaajalta. Se vaikuttaa näihin alueisiin siten, että ei ole yhtä kosteata jolloin kasvillisuus on niukempaa tai ainakin harvempaa. Myös Andit suojaavat näitä savanneita sateilta joka vaikuttaa myös ilmasto-oloihin.

     Tietenkin Etelä-Amerikan ilmastoihin pitää mainita Andien vuori-ilmasto. Andien länsriranikolla on kosteaa johtuen merestä ja meren tuulesta. Andien itäpuolella on paljon kuivempaa kuin länsipuolella. Tämä johtuu siitäettä kosteus ehtii sataa jo toisella puolella tai ei pääse kiipeämään Andien yli. Andeilla on myös paljon niukempaa kasvillisuutta kuin esimerkiksi savanneilla.

Muutama pointti...

Etelä-Amerikan valtiot ovat: (12 kpl ilman Ranskan Guyanaa)

- Brasilia
- Argentiina
- Chile
- Bolivia
- Peru
- Ecuador
- Uruguay
- Paraguay
- Kolumbia
- Guyana
- Surinam
- Ranskan Guyana (Ranskan vallassa)
- Venezuela

Etelä-Amerikka toimi osaltaan laattatektoniikan todistajana; sen alueelta löydettiin samoja fossiileja kuin Afrikasta. Kun Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa sovitetaan toisiinsa, ne istuvat kuin nakutettu. Palapeliä, palapeliä...

Etelä-Amerikan alueella oli monia korkeakulttuureja ennen eurooppalaisten saapumista. Tunnetuimipia niistä olivat inkat. Heillä oli kunnollinen vesi- ja tiejärjestelmä.

Etelä-Amerikan eteläisin osa on Kap Horn. Siellä tuulee talvella lähes aina kovaa.



Kap Horn

Lähteet:
Wikipedia (Etelä-Amerikka) http://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Amerikka#Maat_ja_alueet, Luettu 4.12.2014
Kuva: Wikipedia (Kap Horn), Luettu 4.12.2014 http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7a/CapeHorn.jpg/220px-CapeHorn.jpg

Mitä opimme?

Blogin kirjoittamiseen pääsi vauhtiin vasta kun aika oli lopussa. Raapaismme vain pintaa käsitellessämme Etelä-Amerikkaa. Opimme alueen tuulista, sateista, kasveista ja ylipäätään kaikkea mielenkiintoista Etelä-Amerikasta. Muutama blogiteksti odottaa vielä itseään...

Alueella vaikuttavat planetaariset tuulet

Planetaariset tuulet

Etelä-Amerikka sijaitsee päiväntasaajan läheisyydessä. Päiväntasaajan alueella on voimakkaasta auringonsäteilystä (lämmittävä vaikutus) johtuen jatkuva matalapaine, joka aiheuttaa konvektiosateita ympäri vuoden. Koillis- ja kaakkoispasaati tuovat ilmaa päiväntasaajalle. Corolisilmiö kääntää tuulia riippuen ollaanko eteläisellä pallonpuoliskolla (kulkusuuntaan nähden vasemmalle) vai pohjoisella pallonpuoliskolla (kulkusuuntaan nähden oikealle). Päiväntasaajan matalapaine liikkuu auringon zeniittiaseman mukana kravun ja kauriin kääntöpiirien välillä. Kesäkuussa päiväntasaajan matalapaine on pohjoisimmillaan, eli aivan Etelä-Amerikan pohjoisosissa. Syksyllä ja keväällä se on täysin päiväntasaajan kohdalla ja joulukuussa se on taas Etelä-Amerikan keskiosissa. Sen vaikutuksen huomaa parhaiten kasvillisuutta tutkimalla. Amazonin sademetsä kasvaa juuri päiväntasaajan matalan kohdalla. Hepoasteiden korkeapaine vaikuttaa enemmänkin Etelä-Amerikan keski- ja eteläosissa kuivattaen ilmastoa kesällä (siis joulukuussa). Talvisin (eli kesä-heinäkuussa) Etelä-Amerikan eteläosissa vaikuttaa polaaririntama, jonka huomaa erityisesti Tulimaassa kovien tuulien ja sateiden vuoksi.

Rankkasadetta Amazonin sademetsässä

Argantiinassa esiintyy kylmä laskutuuli: Pampero. Argentiinan alueella on ylänköä ja siellä on korkeapaine. Matalammalla alueella on korkeapaine. Ylängöllä on laskevia ilmavirtauksia ja siten kylmää ja raskasta ilmaa. Kun ilma valahtaa alas ylängön reunoilta, laaksoissa tuulet voivat nousta helposti mysrkylukemiin. Ilmiötä esiintyy myös Etelämantereella sekä esimerkiksi Ranskassa. Niillä on siellä vain eri nimet.

Lähteet:

Kuva 1:
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ge/ge1/3_tuulet/01/fi_embedded/planetaariset_tuulet.jpg (luettu 4.12.2014)
Kuva 2:
 http://www.oceanwideimages.com/images/12919/large/amazon-rainforest-50T6460-05.jpg (luettu 4.12.2014)

Eksogeeniset ilmiöt

Eksogeeniset ilmiöt tarkoittavat käytännössä rapautumista ja eroosiota. Ne tasoittavat maan pintaa ja toimivat vastakohtana endogeenisille ilmiöille, jotka kohottavat maan pintaa. Endogeeniset ilmiöt saavat energiansa Auringosta. Rapautumista on sekä mekaanista, että kemiallista. Mekaanisesta rapautumisesta hyvä esimerkki on lämpörapautuminen, joka on voimakkainta Atacaman aavikolla. Kemiallisessa rapautumisessa hapan sadevesi kuluttaa maaperää ja esiintyy tippukiviluolina kalkkipitoisilla alueilla. Merkittävä rapautumiskeino Amazonin sademetsässä on biologinen rapautuminen, jossa esimerkiksi puiden juuret rikkovat kiviainesta.

Eroosio on rapautuneen maa-aineksen kuljetusta ja kasaamista. Eroosio ilmenee hyvin massaliikuntoina, esimerkisi vuotomaailmiönä (maa-aines liikkuu hitaasti alas rinnettä, rinne voi olla loivakin), jota esiintyy varmasti Andien rinteillä keväällä maan pintaosien sulamisen johdosta. Tuulieroosiota esiintyy aukeilla alueilla, erityisesti aavikoilla (Atacaman aavikolla), ja se ilmenee sienikalloina ja dyyneinä. Joet kuljettavat tehokkaasti maa-ainesta. Kivet pyörivät ja liukuvat jokien pohjalla. Kun joen virtaus hidastuu, joki alkaa meanderoida eli mutkitella. Se johtuu sivueroosion lisääntymisestä. Silloin raskaimmat ainekset jäävät joen pohjalle. Meanderoivan joen voit nähdä Amazon-joella.

Meanderoiva joki Amazonin sivuhaarassa (myös makkarajärviä)

Jää on eräs tehokas maa-aineksen kuljettaja. Andeilla jää on aiheuttanut U-laaksoja, eli vanhoja jäätikkövirtoja.

Lähteet:
- kuva Google Maps (https://maps.google.fi/maps?output=classic&dg=brw), Luettu 4.12.2014

Endogeeniset ilmiöt

Etelä-Amerikka sijaitsee Etelä-Amerikan laatalla ja sen raja kulkee aikalailla Etelä-Amerikan länsirannikkoa pitkin. Sen toisella puolella sijaitsee Nazcan laatta. Nämä kaksi laattaa lähenevät toisiaan. Tämä aiheuttaa sen, että Etelä-Amerikan länsirannikolla on esimerkiksi tulivuoria ja Andit. Kaikki Etelä-Amerikan tulivuoret ovat kerrostulivuoria niin kuin muutkin Tyynenmeren tulirenkaan

 tulivuoret. Siellä on siis laattojen alityöntyvyöhyke. Nazcan laatta painuu Etelä-Amerikan laatan alle ja se aiheuttaa hautavajoaman (Chilen hauta) Etelä-Amerikan länsirannikolle.

Chilen hauta näkyy sinisenä viivana rannikon vieressä

Andit ovat nuori poimuvuoristo. Sen vuoret ovat korkeita, jyrkkärinteisiä ja terävähuippuisia. Ajan mittaan endogeeniset ilmiöt tulevat kuluttamaan vuoristoa matalammaksi ja tasaisemmaksi.

Andien vuoristo

Lähteet:
- ylempi kuva (Google Maps): https://maps.google.fi/maps?output=classic&dg=brw, Luettu 4.12.2014
- alempi kuva (Google-kuvahaku: Andit): http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/d8/Aconcagua.jpg/300px-Aconcagua.jpg, Luettu 4.12.2014

Sateet

Etelä-Amerikan eri alueilla on erittäin erilaiset sademäärät kuin muualla Etelä-Amerikassa. Esimerkiksi Amazonin sademetsässä on erilainen sademäärä kuin vaikkapa Atacaman autiomaalla. Vuotuinen sademäärä:

-Amazonilla on yli 2000 mm
-muualla Brasiliassa noin 1000-1500 mm
-Chilen ja Argentiinan noin 500-700 hieman vaihtelevasti
-luoteisessa Etelä-Amerikassa sade vaihtelee kuivalta rannikolta josa on alle 100mm ja sademetsäalueet jossa sataa jopa 3000 mm

Alueiden suureen vaihteluun vaikuttavat ilmasto-olot kuten kasvillisuus, pinnanmuodot, tuulet, lämpötila jne. Kuivan ja kostean kauden aikaan vaikuttaa se, millä puolella maapalloa olet. Suurin osa sateesta tulee trooppisena rankkasateena johtuen suurista trooppisista sademetsistä. Aavikoita on Etelä-Amerikan länsirannikolla ja se voi johtua mereltä tulevalta ilmalta ja Andien suojasta. Sateisiin vaikuttaa siis hyvin voimakkaasti globaali tuulijärjestelmä.

Manauksen ilmastodiagrammi

Manauksen ilmastodiagrammista voi hyvin nähdä päiväntasaajan vaikutuksen. Vaikka kuvaaja lämpötilan osalta vaihteleekin huomattavasti, on muistettava, että mitta-asteikko on hyvin pieni. Todellisuudessa lämpötilaero on 2 astetta.

Lähteet diagrammiin:

http://www.globalbioclimatics.org/map/index.htm, luettu 4.12.2014

Merivirrat

Etelä-Amerikan maanosaan vaikuttaa enimmäkseen kolme merivirtaa. Näistä merivirroista kaksi ovat lämpimiä virtoja, ja yksi on kylmä. Lämpimät virrat ovat Brasilianvirta ja päiväntasaajan virta. Kylmä virta on Perunvirta. Lämpimät virrat ovat Etelä-Amerikan itäisellä puolella ja kylmä Perunvita läntisellä puolella. Lämpimät virrat vaikuttavat lämmittävällä ja kosteuttavalla tavalla ja pitävät itäisiä rannikoita lämpimänä ja kosteina. Kylmä virta taan viilentää länsirannikoita ja aiheuttaa viileän tuulen Etelä-Amerikan eteläosan halki.

Lämpövyöhykkeet

Etelä-Amerikka on siitä hieno maanosa että se ulottuu kolmeen lämpövyöhykkeesseen. Se sijaitsee siis trooppisen-, subtrooppisen- ja lauhkean vyöhykeen alueella. Trooppista vyöhykettä löytyy enimmikseen Amazonin sademetsästä Brasiliaa pohjois-puolella sijaitsevista pikkuvaltioista kuten esimerkiksi Guyana. Subtrooppinen vyöhyke on perusta ja Brasilian eteläosista asti ja jatkuu Chilen ja Argenttiinan keskiväleihin. Lauhkeaa vyöhykettä löytyy Chilen ja Argenttiinan eteläisimmistä osista ja Andien ympäristöstä pitemmälle pohjoiseen. Alueiden lämpövyöhykkeen määräytyvät matkasta päiväntasaajaan eli trooppinen vyöhyke on lähin päiväntasaajaan, subtrooppinen sitä kauempana ja lauhkea kauimpana. Pinnanmuodot myös vaikuttavat asiaan. Se saa siis aikaan sen että lämpövyöhykkeet eivät mene viivoittimensuorasti. Merivirrat ja tuulet vaikuttavat myös hieman asiaan.

Aikavyöhykeet

Maailman aikavyöhykkeet

Etelä-Amerikan kello käy kutakuinkin 5-7 tuntia meitä jäljessä. Etelä-Amerikka sijoittuu aikavyöhykkeiden UTC -3 ja UTC -5 väliin. Jos matkustat sinne, et kärsi niin pahasta aikaerorasituksesta kuin jos matkustaisit vaikkapa Kaliforniaan (UTC -8)! Esimerkiksi Brasiliassa on kaksi aikavyöhykettä: UTC -3 ja UTC -4. Venezuela ei suostu olemaan "tavallinen", sillä sen aikavyöhyke on -4 ½ UTC. Chile kuuluu aikavyöhykkeeseen UTC -5. Etelä-Amerikka on aikavyöhykkeiden osalta ainutlaatuinen maanosa, sillä sen itä- ja länsirannikoiden aikaero on vaivaiset kolme tuntia. Kaikilla muilla maanosilla se on enemmän.

Lähteet:

- Aikavyöhykekuva http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/mat/1_03a.gif, luettu 4.12.2014

Etelä-Amerikan sijainti

Etelä-Amerikka

Etelä-Amerikka on maanosa Pohjois-Amerikan eteläpuolella ja Etelämantereen pohjoispuolella. Sitä ympäröivät seuraavat meret: Pohjoisessa  Karibianmeri, lännessä Atlantin valtameri, etelässä Drakenlahti ja idässä Tyyni valtameri. Se on pinta-alaltaan hieman pienempi kuin Pohjois-Amerikka. Kokonsa puolesta Etelä-Amerikka on maailman neljänneksi suurin maanosa. Etelä-Amerikka sijoittuu pituuspiirien 81° W ja 37° W ja leveyspiirien 13° N ja 55° S väliin.

Lähteet:

- Koordinaattitiedot: Tammen suuri maailmankartasto
- Kuva http://www.america.de/wp-content/uploads/Suedamerika-nasafoto.jpeg, luettu 4.12.2014

Tervetuloa

Tervetuloa seuraamaan blogiamme! Tutkimme ja hutkimme tietoa Etelä-Amerikan maanosasta! Täällä tulette näkemään muun muassa informaatiota alueen ilmastosta ja merivirroista! Uutta tietoa tulee aina silloin tällöin. Tervetuloa!